Huh, onneksi se on ohi!

Lähdettiin kotoa kello 7 aamulla ja onneksi oltiin ajoissa perillä. Tajuttiin vasta sairaalan pihassa, ettei meillä ole yhtään kolikkoa ja kortti ei käynyt pysäköintimaksuautomaattiin. Suhattiin nopeasti Alepaan nostamaan muutama euro rahaa, että saatiin maksettua pysäköintimaksu. Tietenkin myöhästyttiin muutama minuutti. Onneksi se ei haitannut, eikä kukaan sitä huomannut.

Ensin meillä oli hoitajan haastattelu, mukava nuori mieshoitaja tuli höpöttelemään ja kyselemään Joacimin voinnista käytävälle. Mittoja ei otettu, kun maanantaina olimme käyneet neuvolassa. Sen jälkeen pääsimme lääkärin luokse, joka myös oli todella mukava naislääkäri. Lääkärin kanssa keskusteltiin ensin ihan perus asioita, miten meillä on mennyt, miten poika on kehittynyt ja mikä on vointi ollut. Lääkäri myös tutki Joacimin, katsoi korvat, kuunteli keuhkot ym. ennen kuin kertoi mitä meidän päivä piti sisällään ja kuinka Baby Box-tutkimus tehdään.

Lääkärin jälkeen pääsimme "nukutushuoneeseen", leikimme ja höpöttelimme Joksun kanssa sen aikaa, kun odottelimme hoitajaa antamaan nukutuslääkkeen. Voi Joacim pientä, kuinka se lääke oli hänestä kamalaa, niin pahan makuista. Itkujen ja yökkäysten jälkeen saatiin pojalle annettua lääke, jonka jälkeen Joacimille yritettiin keksiä muuta ajateltavaa, että lääke pysyisi sisällä eikä lentäisi oksennuksen mukana ulos. Hoitaja kertoi, että menee noin puoli tuntia ja poika nukahtaa, menee ihan veltoksi, kun nukkuu niin sikeää unta. Leikittiin ja syliteltiin sen aikaa ja ihan yht' äkkiä poika nukahti syliini. Pienen tunnekuohun jälkeen laskin nukkuvan pienokaisen sänkyyn ja jäimme odottamaan hoitajaa.

Hoitaja tuli hakemaan poikaa hetkeä myöhemmin ja näytti minne Joacim oli viety. Olin pyöritellyt kauhukuvia päässäni monta viikkoa etukäteen siitä minkälainen vekotin se boxi olisi, mutta en ollut osannut kuvitella ihan tuollaista. Boxin pohja oli pehmustettu pyyhkein ja pään molemmille puolille tuli rullatut pyyhkeet. Kasvoille laitettiin uloshengitystä mittaava maski ja rinnanpäälle jonkinlainen liivi. Jos rehellisesti saan sanoa, niin mielestäni boxi muistutti pientä läpinäkyvää ruumisarkkua, jonka kansi avautui jalkopäästä eikä sivusta. Hoitaja kehotti meitä menemään tutkimuksen ajaksi (n. 30min) kahville. Käpsittiin Tonyn kanssa kahvioon kahville ja söimme jopa yhden pullan puoliksi, kun en taaskaan ollut syönyt aamupalaa.

Meitä oli vastassa hyvin iloinen ja touhukas, mutta väsynyt vauva, joka nukahti vaunuihin hetken höpöttelyn ja silittelyn jälkeen. Joacim oli herännyt vähän ennenaikaisesti, mutta lääkäri vakuutti että oli saanut kaikki tarpeelliset kokeet tehtyä. Hetken aikaa odotimme hoitajaa, joka ohjasi meidät prick-testeihin ja verikokeisiin.

Ensin menimme allergiatesteihin ja odottelimme aika kauan. Joksulla oli vauhti päällä ja poika oli todella hyvällä tuulella, vaikka nälkäkin alkoi olla. Syliin ottaessa heilui kun heinämies, ilmeisesti nukutusaine vaikutti vielä sen verran. Vihdoin pääsimme huoneeseen missä testit otettiin ja Joacim pärjäsi hienosti. Muutaman kerran piti kuitenkin vähän inahtaa, ihan muodon vuoksi. Testien jälkeen odottelimme 15 minuuttia tuloksia. Päätettiin Tonyn kanssa, että tässä välissä olisi pojan hyvä syödä. Juuri kun poika oli saanut syödyksi, pääsimme takaisin toimenpidehuoneeseen, jossa luettiin testien tulokset. Kaikki näytti negatiivista ja paperille saatiin kaunis rivi pelkkiä nollia. Pojalla ei siis allergioita löytynyt, mikä helpotus.

Prick-testien jälkeen lampsittiin verikokeisiin, jossa taas saimme odotella. Ilmeisesti satuttiin juuri lounasaikaan.

Verikokeen ottaja oli hieman kokematon ja myönsi sen myös. Pientä ärsytystä sai myös minussa aikaan toteamalla "Kyllä sitä rohkeutta täytyy jo alkaa harjoittelemaan", kun mietin hetken pystynkö itse pitämään Joacimin kädestä kiinni vai en. Teki mieli sanoa että "eiköhän tätä rohkeutta ole yritetty kerätä jo 5 ja puoli vuotta, mutta mitäs sitten, kun meinasin tipahtaa toimenpidenhuoneen lattialle, kun omalle lapselle ommeltiin tikkejä otsaan", mutta tietenkin kilttinä tyttönä nielaisin sanani ja istuin penkille pitämään pojan kättä paikallaan. Hoitaja ei kuitenkaan löytänyt oikeaa kohtaa mistä ottaa verta, Joacimia siis pistettiin turhaan kerran. Hoitaja pyysi sen jälkeen meitä odottelemaan toista hoitajaa ottamaan verikokeet. Verikokeet saatiin otettua, eikä minun tarvinnut pitää kiinni vaan toimin Joacimin viihdyttäjänä.

Verikokeiden jälkeen mentiin takaisin lastenosastolle, jossa lääkäri kertoi meille Baby box-tutkimuksen tulokset ja näytti joitakin ihme köykeröitä paperilta. Tuomio saatiin, MEILLÄ ON HYVÄ KEUHKOINEN VAUVA, saatiin siis tällä erää terveen pojan paperit. Lääkäri sanoi, että hengitysvaikeudet todennäköisesti johtuu ahtaista ylähengitysteistä ja puhui jostain rustosta kurkunpäässä, mitä joillakin vauvoilla voi olla. Verikoetuloksia ja kakkatestintuloksia odotellaan vielä ja 25.9 meillä on lastenklinikalla vielä käynti.

-Tia